Syntysanoja

Olen hamstrannut monestakin paikasta valtamerijaspiksia, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia ja oikeasti KIVEN näköisiä (kyllä, pidän myös värjätystä "jadesta", mutta nämä ovat aidosti kiveä...). En ole kuitenkaan osannut enkä raaskinut käyttää niitä, kunnes lopulta sain inspiksen Helvi Juvosen runosta Kalliopohja. Se on pitkä runo, ja koska inspis kahteen seuraavaan koruun syntyi lähinnä ensimmäisestä ja viimeisestä säkeistöstä, katsoin oikeudekseni raadella runon ja laittaa tähän näkyviin vain ko. säkeistöt.

KALLIOPOHJA

I
Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,
olkoon se sallittu minulle.
Se on minun lapsuuteni kalliopohja,
joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan
puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.
Särmistä, kalliosta, hongasta
syntyy ja elää kieli
talven pitkin sanoin,
lumen lyhyin, se on meitä,
se elää taivaan alla.

IV
Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,
kova kamara ja ruoho,
raivattu maa ja tähkät.
Elävien mieli saa rauhan
niiden leposijoilla, jotka ovat
työnsä jo tehneet. Graniittia
sielläkin ja elävää, kasvavaa
sen kupeella ja tuulen mahtava laulu
pohjoisen taivaan alla.

                           (Helvi Juvonen 1955)

Kalliopohja. Valtamerijaspis, nahkanauha, hopea.

Ensimmäisessä korussa näkyi valtamerijaspiksen uskomattoman hieno kuviointi, seuraavassa taas sen vaihtelevat värit.

Syntysanoja. Valtamerijaspis, Swarovskin kristallikuutiot (sävy Golden Shade?), hopealukko.