perjantai 27. marraskuuta 2009

Räävitöntä shoppailua

Tämän helmiholistin blogia alkaa leimata tunnustuksellisuus - pikkuhiljaa lukijoille lieneekin jo selvinnyt, että erinäiset messut ja helmikaupat aiheuttavat aika ajoin hillittömiä ratkeamisia. Huolestuneena olen itse seurannut makuni kallistumista: kun vertaan edellistä ratkeamistani Fire Mountain Gemsillä, määrä tuntui korvaavan laadun - nyt olen tilannut vähemmän mutta kalliimpaa. Tosin myös kauniimpaa, joten ehkä se kannatti - ei ole kiva heittää joka nauhasta osaa suoraan roskiin.


Vasemmalta oikealle: isoja prehniittilätkiä (joiden laadussa on kyllä toivomisen varaa), isoja vääntyneitä viidakkojaspiskolikoita (Tai siis jungle jasper - mitäköhän se oikeasti lienee suomeksi? Joka tapauksessa minulla on näihin jo runokin valmiina!), isohkoja punaisia ja vihreitä säröakaatteja (miehen mielestä vihreät ovat ilmiselviä Turtlesien päitä), 8-millisiä sileitä ja fasettihiottuja ametisteja (joita siis alunperin lähdin tilaamaan), isohkoja ametistinugetteja, ihanan värisiä aqua terra -jaspiskolikoita ja ristin muotoisia villipitsiakaatteja.

Eikä siinä vielä kaikki - lähes tulkoon kaupan päälle sain vielä vaikka mitä:


Ylhäältä alas: punaisia makeanvedenhelmitikkuja (joista tein jo itselleni pikkujoulukorut), fasettihiottuja vuorikristallirondelleja, kaksi nauhaa pieniä sileitä vuorikristalleja, julmetun kalliita ja kauniita mutta minimaalisen kokoisia monivärisiä turmaliineja, litteitä fasetoituja fancyjaspisnugetteja, isoja fancyjaspiskolikoita ja valtamerijaspismarkiiseja (joista osa on sellaista kuraa, että joutuu suoraan roskikseen).

Eikä siinäkään vielä kaikki - kuin sattuman kaupalla silmiini osuivat tilauksenteon viime hetkillä huumaavan väriset ja OIKEASTI halvat, isot fossiilihelmet. Niitä sitten tilasinkin muutamia nauhoja:


Tummat nauhat näyttävät ruudullani näköjään liian tummilta: toiseksi ylin on purppuranvärinen ja kolmanneksi ylin yönsininen.

Seuraavalla kerralla luvassa kuvia Bali Handmaden lähetyksestä...

tiistai 24. marraskuuta 2009

Helähdyksiä

Pitkästä aikaa pääsin taas sorvin äärestä koneen ääreen - viime aikoina ylimääräinen vapaa-aika on tuntunut menevän visusti korunteossa, sillä ennen joulua pikkutonttujen on pakko ahertaa.

TÄHDET

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

               (Edith Södergran)


Tähti putosi helähtäen. Helmiliinan messuosastolta hankittuja iiiihania sinisiä fasettihiottuja akaatteja, yönsinisiä makeanvedenhelmiä, fasettihiottuja ja sileitä vuorikristalleja, Balin hopeaa ja sterlinghopeaa sekä lasisia välihelmiä. Riipus on irrotettava, joten korua voi pitää myös lukko takana.

Seuraavan korun - myöskin Helmiliinalta hankittujen - fasettihiottujen akaattien sävy on nimeltään Sage Amethyst. Ne ovat pyörineet pöydälläni pitkään, ja olen aina ohimennessäni hiplannut niitä. Niistä syntyi yhdessä fasettihiottujen ametistien, fasettihiotun vuorikristallin, Balin hopean, sterlinghopean ja Karen Hill Tribe -kukkariipuksen kanssa pitkä (70 cm + irrotettava riipusosa 8 cm) ja siro kaulakoru. Malli näkyy ehkä vähän paremmin alemmasta kuvasta.



Saaga.

Samaan violettiin syssyyn voisin esitellä eräät korvikset, jotka tein aiemmin syksyllä. Alempi kuva on ala-arvoinen, kamala ja epätarkka, pahoittelen sitä jo etukäteen. Se oli kuitenkin pakko ottaa, koska piti saada kuva siitä, miltä korut näyttävät korvissa. Taiteilija itse yritti sohottaa järjestelmäkamerallaan suunnilleen oikeaan suuntaan ja ottaa itsestään kuvan. Olen ihan ystävällisyyttäni sumentanut kuvasta mallin ihon niin epätarkaksi, ettei talvenpirteä couperosa erotu...

Korvikset ovat nimeltään Sinä ja minä - malja Dingolle ja kahdeksankymmentälukulaiselle violettihurmokselleni.



Sinä ja minä. Fasettihiotut ametistit ja sterlinghopea.

Tein - pakon sanelemana tietenkin - tilauksen Bali Handmade Silver -verkkokauppaan. Koska vanhat Balin abstraktit hopeahelmet piti saada alta pois, punoin niistä, hopealangasta ja juottamistani hopearenkaista siron rannekorun.


Helähdys.

Ja sokerina pohjalla vielä jotakin kaunista: miehen 6-vuotias Ilari-poika penkoi helmilaatikoitani ja ihastui isoon, merenvihreään, särmikkääseen lasikvartsihelmeen. Hän halusi tehdä siitä kaulakorun aarrearkkuunsa, ja koska turkoosi näyttäisi - ainakin mitä helmiasioihin tulee - olevan hänen lempivärinsä, hän pujotteli vaijeriin ison helmen lisäksi pienempiä turkooseja lasihelmiä. Minä kiinnitin lukon, mutta design ja muu toteutus on Ilarin ikioma.


Ilarin aarre.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Mut köyhä kun tuhlaa niin taivaat soi

... sanoi jo Aaro Hellaakoski aikoinaan. Yleisön pyynnöstä tässä erään rutiköyhän helmiaddiktin messushoppailuja viikonlopulta:


Vasemmalta oikealle: ametistia, sinistä akaattia (jonka ihanan hehkuva sininen väri ei pääse tässä oikeuksiinsa), korallia (pyysin ruminta nauhaa, koska ne olivat minusta kaikkein kiinnostavimman näköisiä - myyjää tämä jostain syystä tuntui huvittavan) ja kolme nauhaa vuorikristalleja.

Onnittelin itseäni: ostin vain kuusi vaivaista nauhaa, ja niistäkin neljä oli sallittuja (eli tilaustöitä varten) - ainoastaan akaatit ja korallit olivat tuhlausta. Etsin myös edullisia fasettihiottuja ametisteja, mutta en löytänyt. Siis vain kuusi nauhaa! Paikkasin tätä karmeaa alisuoritusta eilen illalla Fire Mountain Gemsin sivuilla, josta oli korkeiden toimituskustannusten vuoksi "pakko" tilata (aika paljon) enemmän kuin vain ne fasettihiotut ametistit. Näette tällä tai ensi viikolla eilisiltaisen ratkeamisen seurauksia, jahka FedEx tuo lähetyksen.

Ostin myös kahta tilaustyötä varten HelmiQ:n ja Kiertoliikkeen osastoilta lasihelmiä ja siemenhelmiä sekä itselleni kellon.


Sorruin ostamaan myös yhden valmiin korun, Tuula Laukan tekemän keraamisen tuoksukorun. Iso sydänriipus on tummanpunainen ja se roikkuu nahkanauhassa, jonka voi pujottaa reikien läpi vaikka miten. Ihana!


Lisäksi ostin työkaluja: alasimen, sormuspinnan ja pieniä hopeasavimuotteja. Kiillotusrummut olivat loppuneet, täytynee tilata myöhemmin.


sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kiven kauneutta

Messut on nyt koluttu, vaikka en harmikseni ehtinytkään neljässä tunnissa käydä kaikkia kolmea hallia läpi. Olin luvannut itselleni, etten saa ostaa muuta kuin työkaluja sekä vähän kiviä pariin tilaustyöhön, mutta siitä huolimatta repesin ostamaan kaikenlaista pientä ylimääräistä...

Tässä pari loppuviikosta syntynyttä rannekorua, joissa pääosaa esittävät kauniit jaspikset. Ensimmäinen on materiaaleiltaan kallein tekemäni rannekoru, ja sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että raaskin käyttää näitä kiviä - helmihullut tietävät, että kauneimpia kiviä on vain niiiiin ihana hiplailla ja laittaa takaisin laatikkoon turvaan... Kivet ovat impressionjaspista (vai mitenköhän se pitäisi suomeksi kirjoittaa?), ja lukko on israelilaista käsityötä. Kivet ovat uskomattoman kauniin värisiä: niissä on oranssia, ruskean eri sävyjä, siennaa, tummanpunaista - syksyn, tulen, maan, iltaruskon ja veren värejä.

Surukseni huomasin äsken, ettei kuva toistakaan oikein sävyjen syviä vivahteita, vaan värit ovat haalistuneet ja latistuneet. Valitettavasti en ole kotona kuvankäsittelyohjelman lähellä, joten tähän on nyt tyytyminen. Yritän muistaa ensi viikolla vaihtaa tilalle paremman kuvan. Saatteeksi taas Edith Södergranin surumielistä dramatiikkaa.

LAULU VUORELLA

Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.

                     (Edith Södergran)


Laulu vuorella. Impressionjaspista ja sterlinghopeaa.

Toisessa rannekorussa on posliinijaspiksia, joiden kuviointi ja sävymaailma muistuttavat iltahämyistä maisemaa. Joissakin kivissä näkyy selvästikin pieni maisema! Harmittaa, että joudun taas valittamaan valokuvauksen ja kuvankäsittelyn vaikeudesta, mutta sävyt eivät näköjään taaskaan toistu oikein. Kivissä on harmaan sävyjen lisäksi hillittyjä violetin ja vaaleanpunaisen sävyjä, joista se auringonlaskun jälkeinen, rauhoittava tunnelma syntyy, mutta niistä sävyistä on kuvassa jäljellä (ainakin tällä näytöllä) vain aavistus. Mutta kivien kaunis kuviointi onneksi näkyy hyvin. Iltahämyistä tunnelmaa korostamaan laitoin pieniä crystal satin -sävyisiä Swarovskeja.

Syreenit ovat paikallaan
ei tuule on rauhallista
laskeutuu hämärä ilta
näen suoraan lapsuuteen.

            (Jyrki Pellinen)



Laskeutuu hämärä ilta. Posliinijaspiskolikoita, Swarovskin crystal satin -sävyisiä kristalleja, sterlinghopeaa. Tämä on minun ikiomani!

perjantai 13. marraskuuta 2009

Rakkautta rohkelikoille

Koska seuraava korupäivitys joutuu vielä odottamaan pari päivää, päätin laittaa kerrankin (lähes) kuvattoman postauksen. En ole ehtinyt muidenkaan blogeissa juuri vierailla, on ollut sen verran kiireinen viikko, mutta josko sitä sunnuntaina Kädentaidot-messujen innoittamana viettäisi yhden syntisen laiskan iltapäivän netissä... Nyt tyydyn vain laittamaan perjantai-illan kunniaksi tähän ihmeteltäväksenne arkista, ihanaa, hassua ja rohkeutta vaativaa rakkautta Rakel Liehun runossa.

Tämä on merenlaajuinen kauppa
hengenvaarallinen kauppa

minä sinulle
sinä itsellesi

olemme tasan yhtä pitkät
reisissäni solahtelee yön musiikki
pehmeä kuin poron kieli

tämä on merenlaajuinen kauppa
hengenvaarallinen kauppa

upotaan suuren meren alle

sinun kulmakarvoissasi
huljuu ainakin sata karvaa
minun puolet
ja niistäkin vielä olen nyppinyt

upotaan suuren meren alle
puraistaan mustaa valasta
tullaan tietäjiksi

juodaan kuppi kardemummakahvia
kaadetaan kukkarot pöydälle
lasketaan
paljonko on
loppukuuksi rahaa

               (Rakel Liehu)

Ja kerrankin näin päin: runon saatteeksi arkisen kauniita kiviä Maan ääreen -rannekorussa. Nimi on lainattu Kristina Carlsonin romaanilta, joka voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1999. Tällainen lainaus lienee vähän hävytön, sillä tunnustan suoralta kädeltä, etten ole edes lukenut kyseistä romaania. Sillä on vain niin himskatin hieno nimi.


Maan ääreen. Bambunlehtiakaatteja ja sterlinghopeaa.

Rentouttavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Mustaa ja kimaltavaa

Pikkuinen sunnuntai-illan päivitys - taas pari esittelemättä jäänyttä, loppukeväästä tai alkukesästä tehtyä korua. Hyvä ystäväni osti minulta männä viikolla seuraavan korusetin.


All That Jazz. Mustaa akaattia, valkoista "jadea", vuorikristalleja, pyöreitä Swarovskin kristalleja, Balin hopeaa, lasiset välihelmet, sterlinghopealukko, riipuksena pala sateenkaarikäsiteltyä lasikvartsia. Kimaltelee ihanasti!


All That Jazz. Musta akaatti, Swarovskin kristallit, Balin hopea ja sterlinghopea.

Nimi on Bob Fossen hurmaavasta elokuvasta All That Jazz.

Ja toiset samantyyppiset korvakorut:


Black Tie Evening. Fasettihiottu musta onyx, vaahtokoralli, Balin hopea ja sterlinghopea.

Ja vielä jotain mustaa ja suloista loppukevennykseksi, jottei menisi vallan juhlalliseksi tämä postaus. Katsokaa, mitä ihanaa sain postissa:


Jane Myrskyn i-ha-na lasilepakko, jolla on hurmaavan pöhkö ilme.

torstai 5. marraskuuta 2009

Hiekkapaperilla ja "kiillotusrummulla"

Meidän piti päästä maanantaina hopeatyön jatkokurssilla kokeilemaan hopeasavea, mutta opettajan tilaamat savet ovat kadonneet johonkin Saksan postin syövereihin. Harmi sinänsä, mutta itse asiassa minua asia ei kovin paljon haitannut. Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä sormuksia, ja tilasin sitä varten Kankurinaitasta vähän aikaa sitten hopealevyäkin. (Hopealevy on kyllä harmillisen kallista, eikä minulla olisi kyllä ollut varaa tilata yhtään mitään [nimim. "Millä elän loppukuun...?"], kun on vielä nuo Kivi ja koru -messut tulossa...)

Mutta olipa ihanaa päästä työstämään levyä! Halusin simppelin, leveän sormuksen, jossa on rikottu pinta. Ensimmäinen yritelmäni oli ympärysmitaltaan n. puoli senttiä liian suuri (minä pieni puusilmä luin sormusmittaa "hieman" väärin), joten sahasin sen poikki, lyhensin sitä ja juotin uudestaan kiinni. Ja sitten vain viiloilla ja hiekkapapereilla kimppuun. Kovin ihmeellinen ei lopputulos tietenkään ole, mutta työskentely oli mukavaa, ja olen sentään osannut tehdä itselleni ensimmäisen sormuksen!


Todellisuudessa sormus ei ole ihan niin naarmuinen kuin kuvasta voisi päätellä, vaan pinta on vaaleampi ja näyttää lähinnä "harjatulta".

Pari ranneketjua on jäänyt esittelemättä, koska minulla ei ole kiillotusrumpua. Nyt olen kuitenkin uskaltautunut jo monesti rummuttamaan pesukoneessa, huolimatta kaikista "putket tukkoon ja marsmars pesukonekauppaan" -kauhutarinoista. En ole kovin paljon hopeaketjuja vielä tehnyt, ja nämä kaksi ensimmäistä ketjuani tein kesällä. Valitsin ensimmäiseksi ketjukseni Tuskan (eli Latuskan eli käärmeketjun), mutta ei sen tekeminen niin kovin tuskallista ollut (Piina minulla on vielä tekemättä). Toinen ketjumalli on pyöreä ruori, ja pidän ketjusta, koska se on niin paksu ja raskas ranteessa.




Lopuksi vielä yksi "rummun" kautta käynyt, kesällä syntynyt rrrrromanttinen ja naisellinen rannekoru. Ja jos joku ei ole vielä huomannut, että pidän Edith Södergranista, niin ehkäpä alkaa pikkuhiljaa huomata, tässä nimittäin taas Edithin tuotantoa saatteeksi.

PÄIVÄ VIILENEE

Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeittein olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä,
povellani raskas pääsi.

                      (Edith Södergran)

Herkkää, surumielistä, kaunista, kuten koko Södergranin tuotanto. Södergranin runot ovat hyvin tunteellisia (ehkä jonkun mielestä liiankin), mutta minä kieltäydyn pitämästä niitä yliromanttisina. Hän oli monella tapaa aikanaan kirjallisen modernismin uranuurtaja, ja kenties lyhyeksi jääneen, sairauden varjossa eletyn elämänsä takia hän on onnistunut puristamaan tuotantoonsa ihmiselämän tunteiden koko kirjon. Ja kuinka hän onkaan osannut käyttää kieltä!


Kaipaus. Savukvartsia, vuorikristallia, Balin hopeaa ja sterlinghopeasta tehtyä Oili-ketjua.