sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kiven kauneutta

Messut on nyt koluttu, vaikka en harmikseni ehtinytkään neljässä tunnissa käydä kaikkia kolmea hallia läpi. Olin luvannut itselleni, etten saa ostaa muuta kuin työkaluja sekä vähän kiviä pariin tilaustyöhön, mutta siitä huolimatta repesin ostamaan kaikenlaista pientä ylimääräistä...

Tässä pari loppuviikosta syntynyttä rannekorua, joissa pääosaa esittävät kauniit jaspikset. Ensimmäinen on materiaaleiltaan kallein tekemäni rannekoru, ja sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että raaskin käyttää näitä kiviä - helmihullut tietävät, että kauneimpia kiviä on vain niiiiin ihana hiplailla ja laittaa takaisin laatikkoon turvaan... Kivet ovat impressionjaspista (vai mitenköhän se pitäisi suomeksi kirjoittaa?), ja lukko on israelilaista käsityötä. Kivet ovat uskomattoman kauniin värisiä: niissä on oranssia, ruskean eri sävyjä, siennaa, tummanpunaista - syksyn, tulen, maan, iltaruskon ja veren värejä.

Surukseni huomasin äsken, ettei kuva toistakaan oikein sävyjen syviä vivahteita, vaan värit ovat haalistuneet ja latistuneet. Valitettavasti en ole kotona kuvankäsittelyohjelman lähellä, joten tähän on nyt tyytyminen. Yritän muistaa ensi viikolla vaihtaa tilalle paremman kuvan. Saatteeksi taas Edith Södergranin surumielistä dramatiikkaa.

LAULU VUORELLA

Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.

                     (Edith Södergran)


Laulu vuorella. Impressionjaspista ja sterlinghopeaa.

Toisessa rannekorussa on posliinijaspiksia, joiden kuviointi ja sävymaailma muistuttavat iltahämyistä maisemaa. Joissakin kivissä näkyy selvästikin pieni maisema! Harmittaa, että joudun taas valittamaan valokuvauksen ja kuvankäsittelyn vaikeudesta, mutta sävyt eivät näköjään taaskaan toistu oikein. Kivissä on harmaan sävyjen lisäksi hillittyjä violetin ja vaaleanpunaisen sävyjä, joista se auringonlaskun jälkeinen, rauhoittava tunnelma syntyy, mutta niistä sävyistä on kuvassa jäljellä (ainakin tällä näytöllä) vain aavistus. Mutta kivien kaunis kuviointi onneksi näkyy hyvin. Iltahämyistä tunnelmaa korostamaan laitoin pieniä crystal satin -sävyisiä Swarovskeja.

Syreenit ovat paikallaan
ei tuule on rauhallista
laskeutuu hämärä ilta
näen suoraan lapsuuteen.

            (Jyrki Pellinen)



Laskeutuu hämärä ilta. Posliinijaspiskolikoita, Swarovskin crystal satin -sävyisiä kristalleja, sterlinghopeaa. Tämä on minun ikiomani!

5 kommenttia:

Mags kirjoitti...

Kaikki kuvaamasi tunteet ovat tuttuja ;-D Näinä päivinä etenkin tuo harmitus, kun kuva ei kerro oikeita värejä!
Minä onneksi ti-e-dän miten ihania ovat nuo impressionjaspikset!

Miima kirjoitti...

Tahtoo postauksen sun messuostoksista.

Ja tahtoo ostaa sulta kuusi helmeä pöllönsilmiksi, tarkempaa speksiä tulee livenä.

Määki olin messuilla, ei riittäny turnajaiskestävyys kiertää kaikkea kunnolla. Mun piti ostaa vaan lankoja, mut haksahtelin koruihin, siis valmiisiin.

Akvis kirjoitti...

Messuilla ei koskaan tiedä, kummat väsyvät ensin, silmät vai jalat.

Ihania aarteita löysit! Ekan korun kohdalla en osaa päättää, tuijottaisinko ekaksi lukkoa vai helmiä. Toka koru on taas niin mun suosikkisävyjä...

Unknown kirjoitti...

Kauniita molemmat <3 Me vedettiin messut yhden pysähdyksen taktiikalla 6h. Kyllä se ihan työpäivästä meni ;)

katri kirjoitti...

Kauniita kiviä klassisen ihanissa koruissa.