YÖ
Suo niin upottava
ettei oksan varjoakaan kestä
pidättää päivän pelon silmissään.
Karpalo nousee käteen tyhjyydestä.
Yön kurpalla on vettä äänessään.
(Mirkka Rekola)
Karpalo. Akaattia ja sterlinghopeaa, riipuksena Karen Hill Triben hopeahelmi.
Karpalo. Akaattia ja sterlinghopeaa.
Rannekorussa ja korviksissa on myös ensimmäiset itse juottamani ja takomani hopearenkaat. Yritin saada kaikkiin sellaisen muhkuraisen, taotun näköisen pinnan, mutta korvisten pikkurenkaissa sitä ei juuri näy - taisin takoa vähän arkajalkamaisesti...! Minulla ei ole kiillotusrumpua, mutta siitä huolimatta tilasin pussillisen kiillotusrummun kuulia - sain nimittäin hopeakurssilla hyvän vinkin: kuulat ja hopea purkkiin ja pyykin sekaan pyörimään. Nämä renkaat olivat kaksi kertaa kotikutoisessa "rummussani", mutta kyllä ne nyt kiiltävät ihan nätisti.
Seuraava setti tilattiin joululahjaksi 14-vuotiaalle neitokaiselle, joka pitää kirkkaista perusväreistä. Lasihelmien värit ja kissansilmähelmien hehku toivat mieleeni sadut ja taiat, siksi saatteeksi Eeva-Liisa Manneria:
Sanat ovat loppuneet. Hämärä tunne
kuin olisi taikojennoutomatkalla
viileään laaksoon.
(Eeva-Liisa Manner)
Taikojennoutomatkalla. Lasihelmiä ja sterlinghopeaa.
Lopuksi kourallinen hyvää mieltä: ihana, hassu ystäväni penkoi helmilaatikoitani ja löysi Europe Housesta ostetusta avaimenperästä purettuja muovisia helmiä: possun, nuotin ja ison fasetoidun kuution. Niistä ja yhdestä vuorikristallista syntyi riipus, joka on mielestäni söötti kuin sika pienenä! Riipuksen nimi mukailee Eeva-Liisa Mannerin teosta Kävelymusiikkia pienille virtahevoille.
Kävelymusiikkia pienille porsaille. Muovihelmiä, yksi vuorikristalli (ylin helmi), mattahopean värinen metallirengas, hopeoitua ketjua, sterlinghopealankaa.
10 kommenttia:
Uu, mii sou laik mai koru! <3<3<3 Tänksis! Ja sillä on nimikin, huoh ihanuutta. Olipas mukava piristys poiketa välillä sun blogiin, kun nysään tässä koneella aunareiden ja itsestäjohtumattomien raha-asioitteni takia. (Anteeksi blogisi saastutus aunari-sanalla.)
Ja noi karpalot näyttää tosiaan vielä superpaljon karpaloimmilta livenä. Hienoja ne on kuvissakin, mut elävässä elämässä ne aivan hehkuu.
Naminami tuo eka punainen on herkku. :)
Kirpeänmakeat karpalot! Tykkäsin kovasti myös noista takomistasi hopearenkaista.
Riipus on yhtä aikaa hauska ja suloinen. Siitä tulee mieleen helmikuun tippuvat jääpuikot.
M-a-i-n-i-o riipus :-D
Ovatkohan nuo karpalo-akaatit samoja kuin mulla?? Aivan mielettömän ihanat joka tapauksessa!
Karpalot on ihanat ja viimeisin on tosiaan söötti ku sika pienenä ;) Kierrätys vielä nostaa sen pisteitä.
Pakkohan tää koru oli vinkin jälkeen käydä tsekkaamas. Ei olis kyl hevillä uskonut, että siitä kasasta saisi jotain noin kaunista aikaiseksi. Hyvin sä vedät tai siis taot :D
Jaa miten niin "siitä kasasta"?! :o Ne oli nti koruntekijän parhaat antimet! ;)
Kiitos visiitistä ja kommenteista, ihanaiset ihmiset! Jeee, Nipsukin was here! :) Niin, se "kasa" osoittautui taidolla valituksi - Miimis osasi nähdä, että näiden helmien seurassa possun söpöys pääsee loistoonsa! :D
Miulla oli tuo karpalokoru ranteessa pari päivää, ja huomasin, että se on eri valaistuksissa ihan eri värinen, ja nyt tuntuu taas, ettei tuo kuva toista lainkaan sen oikeita sävyjä... Huoh. Valokuvaaminen on joskus vaikeaa...
Miimis, unohdin sanoa, että aunari-tyyppiset sanat vain rikastuttavat blogiani ja niitä saa siis viljellä vapaasti. :D Ja kiva, että pidit korusta - kunniasta tosin lankeaa siulle itsellesi aika iso kimpale. :)
Karpalo on syksyisen kaunis. Koru on näyttävä.
Lähetä kommentti