Puolukka

Eräs asiakas tilasi minulta pitkän kaulakorun kirkkaanpunaisista kivistä. Yritin etsiä jostakin sopivan värisiä ja kokoisia koralleja tai muita kiviä, mutta en onnistunut löytämään niitä muualta kuin joistakin tukkukaupoista, joissa minimitilauserä oli 200 nauhaa... (Niin helmihullu minä en vielä ole!) Niinpä päädyimmekin tekemään korun punaisista lasihelmistä. Asiakas tykästyi päällivärjättyihin puolukanpunaisiin lasihelmiin, ja teimme korun niistä. Kuva paljastaa armottomasti siellä täällä pilkahtelevat helmien vaaleat ala- ja yläpinnat, josta en tilatessani tiennyt, mutta onneksi sitä ei kaulassa huomaa.

Puolukka. Lasihelmet, sterlinghopealukko.

Asiakas tilasi koruun myös korvikset. Tein hänelle kaksi mallivaihtoehtoa, joista hän valitsi vasemmanpuoleisen.

Kukka, leikki, uni.

Nyt on muutot muutettu ja kämmenestä nahat rullalla liiallisesta ruuvimeisselin käytöstä - olen nimittäin viime päivät koonnut uusia huonekaluja oikein urakalla (kuka käski ostaa apteekkarinlipaston...!). Koruhommille ei ole jäänyt aikaa, mutta tässä on yksi tilaustyö, joka jäi maaliskuussa esittelemättä. Laitan lähipäivinä toisenkin esittelemättä jääneen työn näytille, kunhan ehdin.

Seuraavaa settiä tehdessäni mieleeni tuli koko ajan P. Mustapää alias Martti Haavion hurmaava, kepeä runo, jossa viitataan Shakespearen Kesäyön unelmaan (tai Kesäyön unihan se taitaa nykyään olla).

Selitys

Sinä etsi, sanottiin,
ei pinnalta, vaan alta,
ja filosofialta
ano viisaus laulusi säkeisiin.

En tehnyt niin.

Minun laulussani on
vain kuva kaivattuni
ja kukka, leikki, uni.
Puck. Oberon.

                  (P. Mustapää)

Kukka, leikki, uni. Kaulakoru, rannekoru ja korvikset taottua hopeaketjua, sterlinghopeaa ja kolmenvärisiä Swarovskeja (kirkkaita, ametistin ja vaalean ametistin värisiä). (Yritin käsitellä pois keinovalon tekemiä kullanvärisiä heijastuksia ketjusta, mutta niitä on näköjään vähän jäänyt jäljelle. Ketju on oikeasti kirkkaan hopean värinen.)

Sammalta

Yksi tilauskoru lyhyesti ja ytimekkäästi yhä kiihtyvän pakkaamisen keskeltä:

Ketä ei lohduttaisi
rapakivellä
sammaleen vihreä loiste.

           (Caj Westerberg)

Sammal. Sammalakaatti, hopealukko.

Merta ja hiekkaa

Seuraavat pari korua tein tilauksesta. En keksinyt niille nimeä, mutta ne tuovat mieleeni meren ja kullankimalteisen hiekan. Alla oleva Mirkka Rekolan keväinen runo ei varsinaisesti liity näihin koruihin, mutta koska olen edelleen niin keväisellä tuulella ja tämä koru muistuttaa minua kesästä ja kesän odotuksesta, laitan sen tähän.

Tuoli seisoi siinä jotta voin istua
ja miettiä mistä tulin tähän:
maailma huone arkki
kuin ympyrä, neliöity.
Lähdin, päästin oven ensin, se väisti,
sileä seinä kättä jolla kirjoitan.
Näin puitten lehdet
ja puitten lehdet olivat puhjeta
puistossa tyttö jolla jalka heitti sivulle,
silmissä sinistä maan ympäri.
            Ilo ja epäsymmetria.
Taivas kajahti
sinistä, silmässä maan ympäri,
lokki lokin selässä ja kevät.

            (Mirkka Rekola)

Sininen koru näytti ensin tältä:

Sitten lisäsin siihen asiakkaan toivomuksesta vähän erikokoisia hopeahelmiä, jotka ryhdittivät sitä aika kivasti:

Kullanruskean kaulakorun saaja sai myös rannekorun:

 

Keväinen karkkipäivä

Tänä aamuna maailma oli keväinen, ja mieli sen mukana. Blogeiluun saattaa tulla vähän taukoa, sillä olen muuttamassa kuun vaihteessa. Tänä aamuna jopa edessä oleva muuttoruljanssi tuntui kuitenkin vain pahaiselta kevätsiivoukselta, niin kauniisti se aurinko paisteli!

ÄHH-yritykseni jäi lievästi sanottuna ponnettomaksi, mutta olen siitä huolimatta puuhastellut koko ajan vähän jotakin. Tässä pari viime kuussa tekemääni korua.

Primavera. Asiakkaan valitsemat värit loivat tälle lasihelmi- ja nahkakorulle ihanan keväisen ilmeen!

Seuraavaan koruun kokosin sekalaisen satsin tähteeksi jääneitä, tilaajalahjaksi saatuja ja muita 8- ja 10-millisiä kivihelmiä.

Karkkipäivä. Sekalaisia kivihelmiä, lasiset välihelmet.

Laitan loppuviikosta lisää helmikuun tuotoksia näytille...

Meritie ja muita rannekoruja

Hiihtolomaterveiset Tallinnasta! Laivamatkustaminen luo tässä oivan aasinsillan ensimmäiseen koruun, joka tosin tuo enemmän mieleen Intian valtameren tai Välimeren kuin jäisen Suomenlahden...

Meritie. Aqua terra -jaspis, Swaroskin kristallit (muistaakseni sävyt Indian Sapphire ja Montana Blue), lukko Balin hopeaa. Nämä jaspikset ovat jumalaisen värisiä!

Seuraavan rannekorun isot, keltavihreät säröakaattirondellit toivat armaalle siipalleni mieleen Turtlesin päät, minkä taisin jo jossain aiemmassa postauksessa mainitakin. Minulle niistä tulee mieleen pikemminkin jonkun liskon nahka, siitä jyhkeä nimi.

Jurassic. Säröakaatti, musta akaatti, Balin hopealukko.

Viimeinen rannekoru on syntynyt jo aikapäiviä sitten Helmiliinalta tilatuista upean värisistä malakiiteista.

Aulikki. Malakiitti ja hopea.

Syntysanoja

Olen hamstrannut monestakin paikasta valtamerijaspiksia, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia ja oikeasti KIVEN näköisiä (kyllä, pidän myös värjätystä "jadesta", mutta nämä ovat aidosti kiveä...). En ole kuitenkaan osannut enkä raaskinut käyttää niitä, kunnes lopulta sain inspiksen Helvi Juvosen runosta Kalliopohja. Se on pitkä runo, ja koska inspis kahteen seuraavaan koruun syntyi lähinnä ensimmäisestä ja viimeisestä säkeistöstä, katsoin oikeudekseni raadella runon ja laittaa tähän näkyviin vain ko. säkeistöt.

KALLIOPOHJA

I
Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,
olkoon se sallittu minulle.
Se on minun lapsuuteni kalliopohja,
joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan
puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.
Särmistä, kalliosta, hongasta
syntyy ja elää kieli
talven pitkin sanoin,
lumen lyhyin, se on meitä,
se elää taivaan alla.

IV
Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,
kova kamara ja ruoho,
raivattu maa ja tähkät.
Elävien mieli saa rauhan
niiden leposijoilla, jotka ovat
työnsä jo tehneet. Graniittia
sielläkin ja elävää, kasvavaa
sen kupeella ja tuulen mahtava laulu
pohjoisen taivaan alla.

                           (Helvi Juvonen 1955)

Kalliopohja. Valtamerijaspis, nahkanauha, hopea.

Ensimmäisessä korussa näkyi valtamerijaspiksen uskomattoman hieno kuviointi, seuraavassa taas sen vaihtelevat värit.

Syntysanoja. Valtamerijaspis, Swarovskin kristallikuutiot (sävy Golden Shade?), hopealukko.

Vastakohta

Aijaijai, miten laiskanpulskeaa onkaan tämä minun bloginpitoni... Korujumi ei tullutkaan, mutta sen sijaan tuli blogijumi: en ole näköjään saanut raahattua itseäni tietokoneen ääreen blogia päivittämään tai edes toisten blogeja lukemaan taas melkein pariin viikkoon... Muutoin olen kyllä ollut kohtuullisen tuottelias, joskaan ÄHHin tasolle en yllä - hengessä kuitenkin ollaan mukana ja vielä aion kahlata muiden ÄHH-tuotokset läpi!

Tässä muutama koru sieltä parin viikon takaa. Ekassa sormuksessa on vähän apinoitu Kalevalan Vanamoa, mutta sulatettu päät palloiksi (hopeakurssikaverin idea) sen sijaan, että ne olisi juotettu yhteen. Myöskään kierteet eivät ole samanlaiset kuin Vanamossa. Laitoin tämän ja seuraavan kaulakorun näkyviin myös Helmetille, jossa kuukauden teemana on Vastakohta.

Jin ja Jang. Hopeaa ja makeanvedenhelmiä.

Yesterday. Isoja mustia mv-helmiä, iso Swarovskin kristallilehti, lasiset välihelmet ja ripaus hopeaa.

Loppuun vielä yksi runokoru. Rakastuin näihin sinisiin kultakiviin - vaikka synteettisiä ovatkin - Omakorun myymälässä Tampereen Takahuhdissa (suojelkaa itseänne, hyvät ihmiset: älkää menkö sinne, siellä on liikaa kaikkea nättiä!). Valitettavasti niiden upea välke ei kuvassa toistu kunnolla, mutta kyllä tästä jo ehkä saa aavistuksen... Rakastuin myös tähän Don Huonojen biisistä tuttuun Mika Waltarin runoon, kun aikoinaan opetusharjoittelussa pidin kasiluokkalaisille tunnin runon tulkinnasta. Se huokuu bluesia ja murhemieltä, mutta siinä on myös vavisuttavan seikkailun makua.

SININEN YÖ

Himmeänsinisessä yössä

sateen solistessa kadun asfalttiin
havahdun niin polttavaan ikävään,
että tahtoisin olla kuollut,

kun kaikki minussa huutaa,
miten olisi voinut olla,
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt.

Juna vapisee jalkojen alla,
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa,
kameelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten,
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku,

ja minä tiedän, että ainoa kotini
on jyrisevä asemahalli
juuri ennen pikajunan lähtöä,
ja että minua odottaa aurinko ja meri
siellä, missä en ole,

aina siellä, missä en ole.

                      (Mika Waltari)
        

Sininen yö. Sininen kultakivi ja hopea.

Lisää päivityksiä tulossa...

Korvispostaus

Eilen illalla innostuin tekemään pitkästä aikaa omia koruprojektejani, ja sain hirveällä draivilla aikaiseksi kuusi korua. En ihan ehtinyt mukaan ÄHHiin (Älä Hilloa Helmiäsi - Inkun lanseeraama projekti, jonka tavoitteena on tehdä helmikuun ajan koru päivässä ja käyttää erityisesti niitä helmiä, jotka ovat lojuneet käyttämättömänä nerik-laatikossa [nerik=näitä en raski ikinä käyttää]). Aion kuitenkin tehdä helmikuun ajan koruja ÄHHin hengessä: vien loppuun idulla olleita projekteja ja käytän niitä helmiä, joita olen hiplaillut harva se päivä mutta joita en ole oikein raaskinut käyttää... Paineita en kuitenkaan aio ottaa, vaan teen vähän fiiliksen mukaan.

Nämä korut eivät kuitenkaan vielä ole eilisillan tuotoksia, vaan vähän vanhempia. Olen jostain syystä tehnyt hyvin vähän korviksia tilauksesta, mutta tammikuussa sain tehdä aika monet, joista osa tulee tässä:

Ensimmäiset korvikset on tehty lempikoukkuihini, ja asiakas valitsi niihin kauniisti toisiinsa sointuvat, lämpimän sävyiset Swarovskit. Korviksia tehdessäni mielessäni pyörivät mielikuvat eräästä Pentti Saarikosken runosta. Niin noloa kuin se onkin, en muista, annoinko korviksille jo nimeä siinä vaiheessa, kun toimitin ne asiakkaalle - ja jos annoinkin, en muista, mikä se oli! Eli voi olla, että on tapahtunut nimenvaihdos, mutta tässä joka tapauksessa runo ja korut:

      Minä rakastan sinua
              niinkuin vierasta maata
                   kallioita ja siltaa
   niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
        minä kävelen sinua kohti maailmassa
   ilmakehien alla
                   kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

                   (Pentti Saarikoski)

Sinua kohti. Swarovskin kristalleja (muistaakseni sävyt Copper ja Golden Shadow) ja sterlinghopeaa.

Eräs asiakas tilasi muutamat kaulakoruihinsa sopivat korvikset. Ensimmäiset on tarkoitettu pariksi makeanvedenhelmistä, hematiiteista ja Swarovskeista tuunatulle kaulanauhalle, jolle en tuolloin antanut nimeä mutta jonka täten ristin Harlekiiniksi.

Harlekiini. Hematiitti ja sterlinghopea.

Seuraavat yksinkertaiset korvikset on tarkoitettu erään särövuorikristallikaulakorun pariksi. 

Jäälyhty. Särövuorikristallia ja sterlinghopeaa.

Viimeisenä tällä kertaa estradille päätyvät esittelemättä jääneet, isoista (10 x 14 mm) vuorikristalleista tehdyt yksinkertaiset korvikset. Nämä vuorikristallit ovat livenä lumoavan kauniit!

Aura. Vuorikristallirondellit, Swarovskin kristallit (sävyn nimeä en muista - olisiko Chrystal Satin?) ja sterlinghopea.

Pauline ja Adagio

Hups, niinpä vain vierähti kolmisen viikkoa ilman ensimmäistäkään päivitystä... Ihan toimeton en ole kuitenkaan korurintamalla ollut - muutamia tilaustöitä olen saanut aikaiseksi. Hieman tuntuu korujumi tekevän tuloaan, mutta kyllä se into aina helmiä hiplaamalla on tähän asti palannut!

Seuraavan setin kuva ei tee ametistien ja sage amethyst -akaattien väreille lainkaan oikeutta - en saa halpiskuvankäsittelyohjelmallani revittyä kuvista irti oikeaa sävyä sitten millään...

Pauline. (Nimi on mukailtu saajan nimestä.) Ametisti, sage amethyst -akaatti, makeanvedenhelmet, vuorikristalli ja sterlinghopea.

Seuraavaan koruun sain asiakkaalta kahdenkokoisia hematiitteja (pari purettavaa korua siis), joiden joukkoon ripottelin muutamia isompia hematiitteja, kahdenkokoisia vuorikristallirondelleja ja lasisia välihelmiä. Korun värit ja rytmi toivat minulle mieleen pianon koskettimet.

Adagio. (Tarkoittaa taidemusiikissa sitä, että kappale pitää soittaa hitaasti. Nimim. Itse mitään musiikista ymmärtämätön koruntekijä.)

Kevättalvi talven keskelle

Tammikuu on vasta puolessa, eikä kevät vielä ihan nurkan takanakaan häämötä. Koska se kuitenkin lähestyy vääjäämättä (ja koska minulla ei ole mitään uutta näytettävää) voinkin esitellä erään viime vuonna tekemäni kevättalvisen setin.

HUHTIKUU

Kevät tulee
kapea nainen
vaaleat hiukset auki
Pyydystää nauraen sormia
kaulalta puseroltaan

Leutona yönä hänen kanssaan
menen kuulemaan puroa
Kuljemme metsän halki
äkillisen kipeän halki

                   (Juhani Peltonen)

Menen kuulemaan puroa. Turkoosi, vuorikristalli, makeanvedenhelmet, lasiset välihelmet ja Karen Hill Triben hopeakukka.

Menen kuulemaan puroa. Rannekorussa turkoosien lisäksi yksi iso ja muutamia pieniä vuorikristalleja sekä sterlinghopeaa.

Menen kuulemaan puroa. Turkoosi, Swarovskin kristallit ja sterlinghopea.

Hilipatihippaa

... ja hyvää uutta vuotta 2010 kaikille lukijoilleni! Joulu tuli ja meni, vuosi vaihtui, ja vasta nyt olen pikku visiittejä lukuun ottamatta ensimmäistä päivää kotona. Koruja ei ole syntynyt, sillä keskityin lomilla lähinnä laiskotteluun. Hiljakseen lähtee kuitenkin korumoottorikin käyntiin, sillä jonkin verran tilaustöitä on jonossa. Jossain vaiheessa ehtinen taas toivottavasti muidenkin blogeja lueskelemaan.

Koska uutta ei ole syntynyt, on oivallinen tilaisuus esitellä viime vuonna tehtyjä mutta esittelemättä jääneitä koruja: kolme rannekorua, joista kaksi ensimmäistä löysi uuden kodin joulun alla. Kalevalaista ja mannermaista romantiikkaa, olkaa hyvät.

Tellervo. Sinivihreä soocho-jade ja sterlinghopea.

Juliette. Granaatti, Swarovskin helmet, vuorikristalli, punaiset ja valkoiset makeanvedenhelmet, sterlinghopea, lasiset välihelmet.

Kolmas rannekoru saa seurakseen Juicen kuolematonta runoutta, koska mustan onyxin ja hopean yhdistelmässä on juhlavuudestaan huolimatta myös rokkia ja romantiikkaa. Malja Juicelle!

Aika nuojuuden, se oli juusuinen.

(Se oli jautaa.)

                    (Juice Leskinen)

Aika nuojuuden. Mustaa onyxia ja sterlinghopeaa, riipuksena Karen Hill Triben hopearuusu.