Toisena samaisen ystävän kirppiskuormasta ostettu puuhelmikoru, jonka isoimmat helmet ovat halkaisijaltaan useita senttejä. En käsitä, miksi en koskaan muista pitää tätäkään - pidänkö niin höyrypäisesti vain itse tekemiäni koruja, etten muista muita? Vai johtuuko tämä siitä, että pidän niin kovin kivestä, että puuhelmiraukat jäävät unholaan?
Kolmantena koru, jota pidin jossain vaiheessa joka päivä ja joka kertoo jotain suhteestani kirjoihin. Olen ostanut sen muistaakseni jostain messuilta, ja sen on tehnyt Kirjattaren Tarja Rajakangas. Se on hieman kärsinyt käytyään muutaman kerran suihkussa, ja siihen ovat uteliaasti koskettaneet monet pienet kätöset ("ope, saanks mä kirjoittaa tähän jotain?"), mutta sellaisiahan - elämää nähneitä - monet kirjatkin ovat.
Neljäntenä esine, joka ei varsinaisesti ole koru, mutta joka on koruksi muotoiltu. En ole sitä kyllä ainakaan koristautumismielessä kaulassani pitänyt, mutta sillä on suuri tunnearvo ja se koristaa olohuoneeni kirjahyllyn päätyä. Se on kompassi, jonka sain lahjaksi entisiltä työkavereiltani työpaikkaa vaihtaessani, ja siihen oli eräs ihana työkaveri solmeillut - tämän helmihullun ajatukset tuntien - paljon hienomman nauhan kuin siinä alunperin on ollut.
Viidentenä eli viimeisenä esittäytyy arkisista arkisin koru, jota käsittelen ja "pidän" joka päivä: pelkistetty, mustista raidallisista akaattikolikoista ja muutamasta Swarovskin kristallista tehty kännykkäkoruni. Kuvakin näyttää siltä kuin se olisi otettu kännykkäkameralla...
1 kommentti:
Hienoja nämäkin, tykkään tosi paljon tuosta ensimmäisestä punaisesta. Hauskan muotoiset rinkulat ja punainen väri on aina plussaa =)
Lähetä kommentti