Miksi runo?

Koska olen tämän viikon lomalla, laitan vain pienen lomapäivityksen tällä kertaa. Olen aina rakastanut lukemista, ja luen paljon myös erilaisia romaaneja. Olen kuitenkin miettinyt, miksi runot ovat olleet minulle nuoresta asti The Juttu. Koska en osaa itse sanoiksi pukea, annan puheenvuoron Eeva-Liisa Mannerille, joka on huikea kielenkäyttäjä ja osaa ilmaista sen paljon paremmin kuin minä.

TEOREEMA

Proosa olkoon kovaa, se herättäköön levottomuutta.
Mutta runo on kaiku joka kuullaan, kun elämä on mykkää:

vuorilla liukuvat varjot: tuulen ja pilvien kuva,
savun kulku tai elämän: kirkas, hämärä, kirkas,

hiljaa virtaava joki, syvät pilviset metsät,
hitaasti maatuvat talot, lämpöä huokuvat kujat,

hauraaksi kulunut kynnys, varjon hiljaisuus,
lapsen pelokas askel huoneen hämäryyteen,

kirje joka tulee kaukaa ja työnnetään oven ali,
niin suuri ja valkea että se täyttää talon,

tai päivä niin jäykkä ja kirkas että voi kuulla
miten aurinko naulaa umpeen aution sinisen oven.

                     (Eeva-Liisa Manner)

Siksi runo. Eniten pidän runoista, jotka herättävät visuaalisia mielleyhtymiä, siksi en pidä ihan kaikista nykyrunoista, joiden päätehtävänä on joskus vain kikkailla kielellä (pahoittelen, 21. vuosisadan runon ystävät...) Ja erityisesti olen aina pitänyt runoista, jotka liittyvät tavalla tai toisella luontoon - ehkä ne täyttävät tällaisen kaupunkilaistytön luontokaipuuta, mene ja tiedä.

Mutta jottei tämä postaus jäisi vallan kuvattomaksi, esittelen lopuksi vielä yhden korun. Näitä on kaksi kappaletta, joista toinen on minulla itselläni, ja toinen eräällä mukavalla työkaverillani. Koru on tehty lumikvartsista ja hopeasta. Valitsin juuri tämän korun korun tähän postaukseen, koska se liittyy lumeen - olin nimittäin alkuviikon Itä-Suomessa kotikonnuilla lomailemassa, ja siellä satoi tiistaina ensilumi. Keskiviikkoaamuna maa oli edelleen valkeana, ja teimme veljeni lasten kanssa lumipalloja.

Lumi on tehnyt maiseman selkeäksi ja hiljaiseksi.
Mieleni on yksinkertainen ja kärsivällinen.
Minä näen viimeistä piirtoa myöten
miten maa verkkaan kasvattaa puita,
ja minä pidätän henkeäni syvällä ja ja jään odottamaan
että se taas puhkeaa ruohon ja kukkien lyhyen laulun.

                (Tuomas Anhava)

Lumi on tehnyt maiseman. Lumikvartsi, Balin hopea ja sterlinghopea.