Helmiholistin tunnustuksia, osa 1

Tervetuloa seuraamaan erään helmiholistin turmiollista koruelämää. Se kaikki alkoi niin viattomasti, parista pienestä tyttöjen illassa tehdystä korusta... mutta helmet veivät siltä istumalta mennessään: aloin hamstrata hullun lailla lasihelmiä, sittemmin kiviä, makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Eikä loppua näy - turha on kuvitella säästävänsä rahaa tekemällä itse korunsa. :)

Korujen syntytarinoiden ja korukuvien lisäksi blogistani löytyy aina ajoittain runoja tai muita tekstejä, joista jotkut korut ovat saaneet inspiraationsa. Kaikki kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Ensimmäinen postaukseni sisältää vain kaulakoruja, lähinnä viime viikkojen tuotoksia mutta joukossa muutama vanhempikin:

Ensimmäisen korun tekeminen oli jostakin syystä varsin terapeuttista. Se on syntynyt erään Jyrki Pellisen runon pohjalta, josta olen pitänyt jo teinivuosista asti:

Rakkaus tuntemattomaan maahan
minut valtaa usein harmaisiin kiviin
missä tuulee viileästi ja ilma on kalansuomun värinen
missä aika on vasta alussa, ja pyhät ovat menneet
missä meret ovat hiljaisia ja tyyniä

Sinne missä tuulet ovat muistoina meitä elävämmät
sinne missä nukkua ei saa kivisissä haudoissaan
missä aamunrusko on vasta alussaan.

Rakkaus tuntemattomaan maahan. Labradoriitti, larvikiitti, vuorikristalli, harmaa ja punainen akaatti, bloodstone ja hopea, lasiset välihelmet. Kyseessä ei ole mikään hento koru, sillä kivet ovat aikamoisia jytkyjä: labradoriitit yli 30-millisiä ja isot akaatitkin 25-millisiä. Ihanan tuhti koru minusta, ja larvikiitit ja labradoriitit kimaltelevat hienosti! :)

Seuraava koru jatkaa kooltaan samaa amatsonilinjaa, ja se on saanut alkunsa Juice Leskisen runon loppusäkeistä.

[--] Lännestä palaa valo
iltaisin, kun veneet tulevat kotiin.

Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin. Punainen ja musta akaatti, savukvartsi, Swarovskin kristallit, hopealukko ja lasiset välihelmet. Pituutta tällä korulla on 77 senttiä.

En minä toki vain massiivisia koruja tee, siispä väliin pari sirompaa. Tein seuraavanlaisen korun eräälle ystävälleni, ja siitä tuli niin söpö, että tein vielä toisen samanlaisen.

Piritta. Ruusukvartsi, vuorikristalli, hopea, valkoiset ja vaaleanpunertavat makeanvedenhelmet, lasiset välihelmet.

Sitten toinenkin makeanvedenhelmistä tehty koru. Jotenkin minusta oli outoa tehdä näin pientä piiperrystä, mutta pidän lopputuloksesta - koru on kivalla tavalla siro ja hauras.

Kuura. Makeanvedenhelmet, Swarovskin kristallit, Karen Hill Tribe -hopealehti, hopealukko, lasiset välihelmet.

Sitten pari tilaustyötä. Ensin purppura-akaattia, ametisteja, vuorikristalleja ja hopeaa, lasiset välihelmet:

Muistatkomuistatko. (Nimi on Aila Meriluodon runosta...)

Ja toinen tilaustyö. En ole tehnyt aiemmin kuin pari puuhelmikorua, mutta tätä oli ihana tehdä. Suuuuuuperpitkä koru Granny Smith -omenan värisistä puuhelmistä. Ja runoa pukkasi tas mieleen, kun korua väkersin - aika syksyisiä nämä korut ja runot näyttävät olevan...

Katso kuinka syksy on korkea ja kissa matala.
Puutarha on täällä kuin puolikas kuuta.

Tahtoisit itse ottaa omenan,
nostanko sinut vai taivutanko oksan.

(Mirkka Rekola)

Nostanko sinut vai taivutanko oksan.

Ja vielä kolmaskin tilaustyö, joka meni samalle ystävälleni kuin edellinenkin koru. Tähänkin koruun liittyy eräs runo, Mirkka Rekolan "Vaeltaja". (Oikeastaan tämä on jo vähän hassu sattuma, sillä eivät niin monet koruni todellakaan ole runon pohjalta syntyneitä kuin tämä ensimmäinen postaus antaisi ymmärtää...)

[--] Kun kuljit samaa tietä takaisin
ja etsit jälkiäsi, löytämättä,
niin katso: edessäsi vihreänä
kipunoi polku, äsken jättämäsi.
Kysyitkö silloin katseen tarkoitusta
tai kyyneleiden taikka jalkain kivun.
Palasit alkaaksesi jälleen matkan.
Ja kaikki meno oli merkitystä.

Polku. Lasihelmet ja antiikkihopean väriset metallihelmet.

Olen tehnyt kaksi muutakin solmittavaa Polku-korua, jotka ovat yhtä pitkiä kuin edellinen eli lähes puolitoistametrisiä. Ne tulevat tässä, tällä kertaa sen kummemmitta krumeluureitta.

Polku: Näkymä ulapalle.

Polku: Kultasuoni.

Viimeinen koru tältä erää on pitkähkö kaulakoru aqua terra -jaspiksista. Näin vähän samanlaisen korun Helmetin Outin blogissa ja ihastuin siihen heti.

Mannerlaatat. Valtavia (40 mm) aqua terra -jaspislaattoja, granaatteja, bloodstoneja, akvamariineja ja tummanpunaisia siemenhelmiä.