Tähtien välisiä reittejä ja muita kertomuksia

Viime aikoina ylimääräinen aika on mennyt tiukasti tilaustöiden kimpussa. Tilaustöissä on se hieno juttu, että ne saavat joskus tarttumaan materiaaleihin, joita ei ehkä muuten tulisi käyttäneeksi, ja yhdistämään värejä, joita ei olisi itse hoksannut yhdistää.

Hematiitti on ollut kivi, johon en ole aiemmin osannut tarttua - en ole oikein tiennyt, mitä tehdä sille. Eräällä asiakkaalla oli kuitenkin silmää hematiitille, ja hän tilasi niistä tehdyn pitkän Polku-tyylisen kaulakorun, rannekorun ja korvikset. Se oli onnenkantamoinen. Ystävystyin hematiitin kanssa, ja pian jo huomasinkin ihastuneeni sen metalliseen kiiltoon ja "avaruudelliseen" olemukseen.

Tähtien välisiä reittejä. Hematiitti. Pituus taas liki puolitoista metriä.

Tähtien välisiä reittejä. Hematiittia ja sterlinghopeaa.

Rakastan tätä korvakorumallia - näitä ei ehkä ole kaikkein helpoin tehdä, mutta korut näyttävät korvissa tyylikkäiltä. Malli on kirjasta Perfect Match. Earring Designs for Every Occasion. Rannekorusta en valitettavasti ehtinyt ottaa kuvaa, mutta tein sen samalla idealla kuin kaulakorun.

Olen tehnyt samalla korvismallilla aiemmin yhdet korvikset. Niissä oli kuitenkin se ongelma, että helmissä oli niin suuret reiät, että ne pyrkivät pois koukuista, jos korut jätti pöydälle huolimattomasti (hematiittikorviksissa ei tätä ongelmaa ollut, sillä helmien reiät olivat niin tiukat). Niinpä minä nerokkaasti päätin viime viikonloppuna takoa vasaralla koukut litteiksi, jotta helmet eivät lipsahda pois. (Puolustukseni on se, että kirja neuvoi tekemään niin, mutta myönnettäköön, että saatoin myös takoa vähän yli-innokkaasti ja vähän vääränlaisella vasaralla...)

Huonosti kävi. Helmet liukuivat koukuissa edelleen yhtä vaivattomasti, ja lisäksi olin vasaroinut koukut pilalle. Onneksi tilauskorvikset onnistuivat, ja niiden muotokin on kauniimpi ja hioutuneempi kuin ensimmäisten versioiden, jotka tulevat tässä - nämä on onneksi kuvattu ennen viimeviikonloppuista tuhoaan:

Rubiininpunaiseksi värjättyä, fasettihiottua "jadea", lasisia välihelmiä ja sterlinghopeaa.

Seuraava tilaustyö sai minut yhdistelemään värejä, joita en itse olisi osannut yhdistää. Korun tilaajalla oli kuitenkin rohkeutta ja värisilmää, ja hän tilasi pitkän Polku-korun oransseista, violeteista ja petroolinvärisistä helmistä. Tulos on ihanan värikäs, syksyisen kirpeä ja muutenkin silmiähivelevä ainakin minun mielestäni ja sopii varmasti kantajalleen upeasti.

Polku: Ruskan askelissa. Lasihelmiä ja antiikkihopean värisiä metallihelmiä.

Laitan huomenna tänne näkyviin lisää tilaustöitä, jos vain ehdin (ja jos taloyhtiön netti toimii!). Aasinsiltana viimeiseen koruun toimii hematiittikorujen tähtiteema. Kaulakoru on tehty alkukesästä, ja sitä tehdessäni mielessäni pyöri Edith Södergranin runo "Olemisen riemu". Valitettavasti muistin vain osan runon säkeistä, ja siksi tässä ovat vain ne säkeet, joiden tunnelmaa olen pyrkinyt tavoittamaan.

Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.

Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,

yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa [- -]

Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin

ja kuunnella yön hiljaista virtaa

ja seisoa vuorella auringossa. [- -]

Aika - muuntajatar, aika - hävittäjätär, aika - loihtijatar,

tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan minulle olemassaolon

niinkuin pienen siemenen, niinkuin kehään kiertyneen käärmeen, niinkuin merellisen luodon?

[- -] kerran sammuvat kaikki tähdet,

mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

                      (Edith Södergran, suom. Uuno Kailas)

Aika. Yönsiniset makeanvedenhelmet, vaaleat röpöläiset makeanvedenhelmet, (jotka jotenkin muistuttavat mielestäni taivaankappaleita), vuorikristalli, sterlinghopealanka ja -lukko. Riipuksena kaksi erilaista vuorikristallia, joista alemmassa hopeaspiraali.