tiistai 23. helmikuuta 2010

Vastakohta

Aijaijai, miten laiskanpulskeaa onkaan tämä minun bloginpitoni... Korujumi ei tullutkaan, mutta sen sijaan tuli blogijumi: en ole näköjään saanut raahattua itseäni tietokoneen ääreen blogia päivittämään tai edes toisten blogeja lukemaan taas melkein pariin viikkoon... Muutoin olen kyllä ollut kohtuullisen tuottelias, joskaan ÄHHin tasolle en yllä - hengessä kuitenkin ollaan mukana ja vielä aion kahlata muiden ÄHH-tuotokset läpi!

Tässä muutama koru sieltä parin viikon takaa. Ekassa sormuksessa on vähän apinoitu Kalevalan Vanamoa, mutta sulatettu päät palloiksi (hopeakurssikaverin idea) sen sijaan, että ne olisi juotettu yhteen. Myöskään kierteet eivät ole samanlaiset kuin Vanamossa. Laitoin tämän ja seuraavan kaulakorun näkyviin myös Helmetille, jossa kuukauden teemana on Vastakohta.

Jin ja Jang. Hopeaa ja makeanvedenhelmiä.

Yesterday. Isoja mustia mv-helmiä, iso Swarovskin kristallilehti, lasiset välihelmet ja ripaus hopeaa.

Loppuun vielä yksi runokoru. Rakastuin näihin sinisiin kultakiviin - vaikka synteettisiä ovatkin - Omakorun myymälässä Tampereen Takahuhdissa (suojelkaa itseänne, hyvät ihmiset: älkää menkö sinne, siellä on liikaa kaikkea nättiä!). Valitettavasti niiden upea välke ei kuvassa toistu kunnolla, mutta kyllä tästä jo ehkä saa aavistuksen... Rakastuin myös tähän Don Huonojen biisistä tuttuun Mika Waltarin runoon, kun aikoinaan opetusharjoittelussa pidin kasiluokkalaisille tunnin runon tulkinnasta. Se huokuu bluesia ja murhemieltä, mutta siinä on myös vavisuttavan seikkailun makua.

SININEN YÖ

Himmeänsinisessä yössä
sateen solistessa kadun asfalttiin
havahdun niin polttavaan ikävään,
että tahtoisin olla kuollut,

kun kaikki minussa huutaa,
miten olisi voinut olla,
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt.

Juna vapisee jalkojen alla,
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa,
kameelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten,
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku,

ja minä tiedän, että ainoa kotini
on jyrisevä asemahalli
juuri ennen pikajunan lähtöä,
ja että minua odottaa aurinko ja meri
siellä, missä en ole,

aina siellä, missä en ole.

                      (Mika Waltari)
        


Sininen yö. Sininen kultakivi ja hopea.

Lisää päivityksiä tulossa...

5 kommenttia:

Mags kirjoitti...

Enpä ole ennen tiennyt, että (sininen) aurinkokivi voi olla noin tyylikästä!!
Tuosta sormuksesta tykkään kyllä taas pal-jon <3

Unknown kirjoitti...

Upeita koruja ja hengästyttävän ihana Waltari.

Outi kirjoitti...

Ihania! Mutta eikös toi sininen ole kultakivi eikä aurinkokivi? Mulla on semmoinen mielikuva että oisin nähnyt nimen "goldstone"... en ole kyllä varma.

Miira kirjoitti...

Kiitos, Outi, kyseessä on nimenomaan sininen kultakivi eikä aurinkokivi, tuli näköjään ajatusvirhe... Korjaan heti ensi tilassa!

katri kirjoitti...

Säkin olet ollut sormusten teossa. :) Kaunis. Ja kaunis on tuo sininen kultakivikin. Ihan mahdottoman kaunis.