Lumen valo on talven valo

Lumi on onneksi taas maassa ja tekee maisemasta valoisamman ja ylipäänsä tästä kaamoksesta siedettämmän ja kauniimman. Siksi tähän päivitykseen sopii loistavasti eräs lahjaksi tilattu koru, joka on saanut nimensä Niilo Rauhalan talven hiljaisuutta ja lumista tunnelmaa henkivästä runosta.

Lumen valo
on talven valo
ja yön hiljaa palava lyhty.
Minä valvon talossa,
jota ympäröi laaja luminen piha
ja tuuheat lumiset oksat,
ja kuuntelen lapsen hengitystä;
hän näkee minut lumen valossa, jos herää.
Lumen aika on pitkä,
kevät oli lyhyt, se virtasi puitten läpi
                  muutamassa yössä,
sen auringonnousut laskivat mereen
                  kuin pakeneva tulva.
Lumen yöt ovat pitkät
ja valvominen käy raskaaksi;
ellei olisi valoa,
ei säteilisi yksikään kukka
ja hengitys olisi kuollut.
Lumen valossa, askelten kylmyydessä
minä elän kuin hengitys,
lumen kukka on toivo,
se imee kasvoihinsa yön ja päivän kuullon,
sen syvässä maljassa humisee
meren pitkä viima.

                      (Niilo Rauhala)

Talven valo. Lyhyt kaulakoru, jossa on ihanan jäisiä, isohkoja särövuorikristalleja rondelleina sekä sterlinghopeaa. Minua olisi himottanut pitää tämä itselläni, jos se ei olisi ollut jo menossa jollekulle.

Tässä vaiheessa pitäisi varmaankin ostella kiireesti jo viimeisiä joululahjoja, ja sillä mielellä lähdimme työkavereiden kanssa Kangasalan Lepokotiin Kyllinpäivämarkkinoille. Lepokoti on oikeasti entinen lepokoti, johon varakkaammat ihmiset tulivat sata vuotta sitten lepäämään, rentoutumaan ja nauttimaan täysihoidosta. Nykyään siellä myydään kangasalalaisten käsintekijöiden tuotteita. Kuinka ollakaan, pikku tuhlarimme ei löytänyt ensimmäistäkään joululahjaa, vaan osti itselleen ihanat, pienin kirkkain siemenhelmin kirjaillut ranteenlämmittimet. Ne on tehnyt Ulla Malinen, firman nimi oli muistaakseni Oltava.

Nämä näyttävät ranteissa aika makeilta, varsinkin vajaamittaisten paidanhihojen kanssa, mutta takin alta näkyessään ne antavat hassun vaikutelman: ikään kuin takin hihoista pilkistäisivät Tallinnan torilta ostetun tätivillapaidan (anteeksi, mutta monet noilla toreilla myydyista villapaidoista ovat aika rouvamaisia!) hihat. Eli käytän näitä ranteenlämmittimiä siis vain sisätiloissa rannetta koristamassa...

Viimeisenä eräät tilaustyönä tehdyt korvikset. Niissä on Balin isot harjatut hopeahelmet ja sterlinghopealankaa.

Näitä korviksia ei ole enää olemassa, sillä ne ovat muuttuneet kuvan oton jälkeen jo kahdesti: asiakkaalla oli sen malliset korvanlehdet, että tällaiset isot renkaat - niin kauniit kuin ne olivatkin - jäivät vähän höröttämään. Onneksi hän uskalsi pyytää niihin muutoksia - olisi sääli, jos tilaustyönä tehdyt korvikset jäisivät pitämättä sen takia, ettei asiakas kehtaa mainita asiasta koruntekijälle!

Muutimme niitä ensin niin, että lisäsimme renkaisiin tavalliset pienet koukut, mutta sitten niistä tuli niin pitkät, että ne hipoivat jo harteita. Asiakas kyllä pitää isoista korviksista, mutta ymmärrettävästi ne olisivat olleet aika hankalat käyttää! Tänä aamuna tein korviksiin viimeisimmän muutoksen: ripustin hopeahelmet vähän pienempiin, umpeen juotettuihin renkaisiin, ja kiinnitin renkaan tavalliseen korviskoukkuun. Jos ehdin ottaa niistä kuvan, ennen kuin ne lähtevät omistajalleen, liitän sen tähän myöhemmin.

Hyvää Lucian päivää, ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!